1985

Herranen aika, onko näistä todellakin vasta kaksikymmentä vuotta?

Kännibloggausta (OK, yhden oluen jälkeen ja siitäkin - siis oluen juomisesta - on viitisen tuntia):

Olin eilen katsomassa kuinka Keke Armstrong vihdoin siirsi talvitakin pois olkapäiltään, TamUn kylvettäessä paikallisen jalkapalloklubin 2-0. Se (TJ, NEPS) ärsytti. Haluaisin - ja aionkin - kritisoida vieressäni seisoneita United-kannattajia, jotka "lauloivat" - käytän tässä sanaa ns. rappukäytävä-merkityksessä - läpi koko ottelun. En niinkään ollut pahastunut heidän jatkuvasta "laulamisestaan", vaan lähinnä näiden tietynlaisten taistelulaulujen lyriikoiden puutteellisesta riimittelystä. Lisäksi oli melko rasittavaa kuunnella "laulamista" jostain "sinipaidoista", etenkin kun paikallinen jalkapalloklubi oli sonnustautuneena sellaiseen sinivalkoraidalliseen asuun ja vastustajat kaukaa Mansen maasta sonnustautuivat vihreään verkaan. Sekin (TJ, NEPS) ärsytti.

Lopuksi haluan kiittää Bruce Dickinson anekdooteista, jotka ärsyttivät huonona päivänä.